Omiin erikoisalueisiinsa hyvin perehtyneet toimittajat kertovat valistuneen arvauksensa siitä, mitä pohjoisessa on odotettavissa.
Henripekka Kallio ennustaa teollista renessanssia ja kasvuloikkaa. Niina Lavia etsii ratkaisuja Rovaniemellä rajusti kasvaneen matkailun lieveilmiöille.
Vahvuutemme ja voimamme on se, että meillä on ”ei mitään”, arvioi Martta Oinas-Panuma. Hiljaisuus, rauha ja tyhjyys ovat mittaamattoman arvokkaita. Aitous ja puhtaus ovat menestyksemme avain.
Henripekka Kallio: Uusi aika sykkii jo talouden suonissa
Kun pappani palasi sodasta Kemin Pajusaareen, olivat saksalaiset juuri lähteneet ja räjäyttäneet mennessään Kemijoen sillat.
Jo viisi vuotta myöhemmin räjäytyspaikalla käynnistyi Isohaaran vesivoimalaitos, ja parin seuraavan vuosikymmenen aikana pohjoisen isoihin jokiin nousi kymmeniä muita samanlaisia. Sähköä tarvittiin lähelle ja kauas puhaltamaan sodan rampauttama maa takaisin käyntiin.
Jälleenrakennusaika työllisti kaikkialla pohjoisessa, rannikolle syntyi raskasta teollisuutta, ja kasvavalle väestölle kehittyi monipuolisia palveluita.
Kun hyvinvoinnille kasvoi vankka pohja, se on kestänyt myös takaiskut: maaltapaon, laman, finanssikriisin ja pandemian. Vauvakato varjostaa yhä tulevaisuutta Pohjois-Suomen pienillä paikkakunnilla, mutta tilanne on samansuuntainen muuallakin.
Kuka?
Henripekka Kallio
Kalevan toimittaja, joka on työskennellyt aiemmin Lapin Kansassa. Pohjoisessa hänet pitää kotiseuturakkaus, perhesiteet ja luonto.
Kuka?
Henripekka Kallio
Kalevan toimittaja, joka on työskennellyt aiemmin Lapin Kansassa. Pohjoisessa hänet pitää kotiseuturakkaus, perhesiteet ja luonto.
Yksi aikakausi vaihtumassa
Todella isoja kehityskulkuja on helpointa hahmottaa vasta jälkeenpäin historiankirjoista. Saatamme kuitenkin parhaillaan todistaa reaaliajassa yhden aikakauden vaihtumista.
Vihreäksi siirtymäksi kutsuttu murros on avannut mahdollisuuden samanlaiseen kasvuloikkaan, jota pappani todisti ollessaan samanikäinen kuin minä nyt.
Tekniikan kehittymisen johdosta pohjoiseen on mahdollista rakentaa paljon lisää tuulivoimaa niin maalle kuin merellekin. Sitä voidaan täydentää aurinkosähköllä. Päästöjään kitkeville tehtaille voi tulla omia pienydinvoimaloita ja verkon tasapainottajiksi isoja pumppuvoimaloita.
Suomen sähkö on lähes Euroopan halvinta, ja sitä on parhaiten tarjolla juuri pohjoisessa. Edulliselle vihreälle sähkölle löytyy aivan varmasti käyttäjiä. Näemme ilmiön jo nyt sähkökattiloina ja datakeskuksina.
Vihreän siirtymän myöhemmissä vaiheissa pohjoiseen voi hakeutua vetylaitoksia ja -jalostamoita. Saattaa käydä niinkin hullusti, että isojen tehtaidemme hiilidioksidipäästöt muuttuvat tässä hötäkässä uusiutuvien polttoaineiden raaka-aineiksi.
Kaikki viittaa siihen, että vihreä pöhinä voi oikeasti muuttua teolliseksi renessanssiksi. Pohjois-Ruotsi on jo askeleen pitemmällä, mutta mitään ratkaisevaa etulyöntiasemaa naapureilla ei ole.
Jos talouskasvu kiihtyy, tulee moni asia muuttumaan. Pohjoiseen alkaa virrata lisää työvoimaa, joka tarvitsee asuntoja ja palveluita niin kuin vesivoimaloiden rakentajat ja tehtaiden työntekijät silloin, kun pappani oli minun iässäni.
Uusi väestö on nykyistä monikulttuurisempaa ja nuorekkaampaa, joten ehkä vauvakatokin on tulevaisuuden pohjolassa pienempi ongelma kuin muualla maassa.
Jos oikein hyvin käy, pääsemme vaurastumaan samalla, kun pelastamme maailmaa uusilla hiilineutraaleilla tuotteilla. Me nykyihmiset olemme rasittaneet ilmastoa ja elonkehää kohtuuttomasti, mutta viisailla päätöksillä saamme tulevilta sukupolvilta paljon anteeksi.
Niina Lavia: Kun melkein koko maailma tulee kylään
Kevätauringossa kimalteleva hanki. Sysimustalla taivaalla loimuavat revontulet. Kirkasvetinen järvi ja sen pikkuiset ahvenet. Hiljaisuus, avaruus, puhtaus.
Muun muassa näistä syistä rakastan pohjoista. Enkä yhtään ihmettele, että muutkin haluavat tulla tänne.
Kuluneena talvena tulijoita on ollut varsinkin Rovaniemelle poikkeuksellisen paljon. Arvioiden mukaan miljoonan matkailijan raja saattaa ylittyä kaupungissa jo tänä vuonna.
Toistaiseksi tuntuu vaikealta nähdä, onko tämä parasta, mitä Lapille on koskaan tapahtunut, vai mennäänkö tässä lujaa vauhtia päin tiiliseinää.
Kuka?
Niina Lavia
Niina Lavia on Lapin Kansan toimittaja. Hänen mielestään pohjoisessa on parasta se, että läheltä löytyy aina paikka, johon ei kuulu liikenteen huminaa.
Kuka?
Niina Lavia
Niina Lavia on Lapin Kansan toimittaja. Hänen mielestään pohjoisessa on parasta se, että läheltä löytyy aina paikka, johon ei kuulu liikenteen huminaa.
Paljon hyvää, paljon lieveilmiöitä
Matkailu tuo pohjoiseen paljon hyvää. Se virkistää rakentamista, laajentaa palveluita, luo työpaikkoja ja ylipäätään lisää alueen kansainvälisyyttä ja tekemisen meininkiä. Se poikii uusia mahdollisuuksia innovaatioille ja yritystoiminnalle.
Samaan aikaan rajuun kasvuun liittyy monia lieveilmiöitä. Matkailijat tulevat takapihoille katsomaan revontulia, vievät kaupan pihaan odottamaan jätetyt pulkat ja seikkailevat matkalaukkujensa kanssa keskellä nelostietä.
Rovaniemellä oma lukunsa on kaupungin asuntotilanne, joka on käynyt paikallisille hankalaksi laajamittaisen lyhytvuokrauksen vuoksi. Samaan aikaan hotellihankkeet seisovat. Lyhytvuokrauksen totaalikielto tarkoittaisi matkailun romahdusta, jota kukaan tuskin tosissaan toivoo.
Lisäksi lähes kaikki saapuvat ihailemaan Lapin puhdasta luontoa lentämällä. Siinä piilee valtava ristiriita: mitä useampi lentää katsomaan lunta, sitä todennäköisemmin lumesta on muutaman vuosikymmenen päästä jäljellä vain muisto.
Ratkaisuja kuitenkin löytyy
Lieveilmiöitä voidaan taklata yksi kerrallaan muun muassa matkailijoita ohjeistamalla ja säätelyä lisäämällä. Kuntien mahdollisuus kerätä matkailuveroa auttaisi esimerkiksi alueen infrastruktuurin kunnossapitämisessä.
Matkailun laajeneminen ympärivuotiseksi helpottaisi asuntotilannetta, kun asuntoja tarvittaisiin kaikkina vuodenaikoina suunnilleen saman verran. Samalla syntyisi nykyistä pysyvämpiä työpaikkoja.
Lentojen päästöjä voitaisiin vähentää viipymiä pidentämällä. Rautatieyhtiöiden yhteinen varausjärjestelmä ja junayhteyksiin panostaminen voisivat saada yhä useammat eurooppalaiset siirtymään raiteille.
Ilmastohaittoihin voidaan vaikuttaa myös sillä, markkinoidaanko kohdetta ensisijaisesti esimerkiksi Eurooppaan vai Yhdysvaltoihin.
Rovaniemestä voi ottaa oppia
Olennaisinta on, että ongelmat tunnustetaan ja niihin halutaan puuttua.
Pohjoisessa on myös alueita, jotka vasta haaveilevat turistimassoista. Niiden kannattaisi ottaa Rovaniemen kipukohdista oppia ja pyrkiä taklaamaan haasteita jo ennen kuin asiat ehtivät kärjistyä.
Itse haluaisin nähdä lomaresortteihin ja joulupukkifantasiaan keskittyvien matkojen lisäksi entistä enemmän sellaisia Lapin lomia, joilla tulijat oikeasti kokevat paikallista elämää. Se on sitä paljon puhuttua avartavaa matkailua, joka parhaimmillaan lisää eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan.
Martta Oinas-Panuma: Kurkkaa kaiteen taakse ja ylläty
Paikallislehti Iijokiseudun tekstiviestipalstan viesteissä korostuu yksi valittamisen aihe ylitse muiden: Pudasjärven taajamassa Kurenalla Iijoen ylittävän sillan kaiteet ovat järkyttävän rumat.
Sillan mittava remontti ja uudet kaiteet valmistuivat vuonna 2017, mutta edelleen samasta asiasta jaksetaan jauhaa. Pian voidaan viettää valituskierteen kymmenvuotisjuhlaa.
Paikallismedian näkökulmasta asiassa ei sinänsä ole valittamista – tehtävänämmehän on toimia mielipiteiden välittäjänä ja keskustelun herättäjänä. Onhan se myös virkistävää, että nykyisenä sosiaalisen median yltäkylläisyyden aikana myös tekstaripalsta on edelleen olemassa ja sitä luetaan. Lisäksi toimitus on vuosien varrella kirjoittanut monta luettua juttua silta-aiheesta.
Junnaavasta valituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä joitakin päätelmiä. Ensimmäiseksi tulee mieleen ajatus pienistä murheista: kriisien värittämässä maailmassa pohjoisen perukoilla eletään jokseenkin leppoisasti.
Toinen päätelmä kietoutuu aiheen merkityksellisyyden ympärille. Ehkä kaiteiden tilanne tuntuu monen alueen asukkaan mielestä tärkeältä sanoa ääneen, koska hökötykset ovat niin näkyvinä valtatien varrella.
Valittajat harmittelevat sitä, että emme anna Pudasjärvestä niin hyvää kuvaa kuin mahdollista ja että yksi elinvoimamme merkittävä lähde, lumoava Iijoki, kätkeytyy likaisen betonin taakse. Haluaisimme näyttää ulospäin edustavimmat kasvomme.
Harmitusta ja jopa häpeää olisi syytä lähestyä toisesta näkökulmasta, koska totuus on se, että rumat kaiteet ovat ja pysyvät. Tekstarikansaa voisi pyytää keksimään uusia keinoja siihen, miten käännämme rumuuden voimavaraksi ja miten näemme itse, ja autamme myös ohikulkijoita näkemään, betonin taakse piiloutuvan kauneuden.
Kuka?
Martta Oinas-Panuma
Iijokiseudun päätoimittajan Martta Oinas-Panuman juuret ovat Panuman kylällä, Pudasjärven länsilaidalla. Hän tuntee vahvasti kuuluvansa sukupolvien ketjuun, joka elänyt ja asunut paikalla jo satoja vuosia metsän, soiden ja vesistöjen keskellä. Pohjoisessa parasta onkin maanläheisyys ja vapaus. Työssään hän iloitsee, että saa kertoa pohjoisen ihmisten elämästä ja ilmiöistä.
Kuka?
Martta Oinas-Panuma
Iijokiseudun päätoimittajan Martta Oinas-Panuman juuret ovat Panuman kylällä, Pudasjärven länsilaidalla. Hän tuntee vahvasti kuuluvansa sukupolvien ketjuun, joka elänyt ja asunut paikalla jo satoja vuosia metsän, soiden ja vesistöjen keskellä. Pohjoisessa parasta onkin maanläheisyys ja vapaus. Työssään hän iloitsee, että saa kertoa pohjoisen ihmisten elämästä ja ilmiöistä.
Väylä lennokkaille ideoille
Näkökulman vaihtaminen auttaa synnyttämään ratkaisuja ja kehittymään. Keino pätee moneen muuhunkin asiaan ja paljon isompiin harmituksiin. Iijokiseudun alueella sellaisia ovat esimerkiksi väestön ikärakenne, väkimäärän väheneminen ja korkeat työttömyyslukemat.
Toisinaan tuntuu, että alueellemme tuttu ”mitä se hyövää” -asenne saa ylivallan, tukahduttaa visioinnin ja vaikeuttaa toimenpiteiden toteuttamista. Oikeasti on kuitenkin hyödyllistä ja eteenpäin vievää, että lennokkaitakin ideoita sanotaan ääneen ja uusia avauksia esitetään välittämättä lannistajista.
Siihen paikallinen media on paras väylä.
Oulusta Koillismaalle siirtyessä törmää helposti vähättelyn kulttuuriin. Ihmetellään ääneen, mitä täällä muka on. Yksi vastaus piilee siinä, että täällä on myös ”ei mitään”. Täällä on hiljaisuutta, rauhaa ja tyhjyyttä.
Oma, mittaamaton arvonsa on aavalla suolla, puhtaalla lumella, naavaisella metsällä ja humisevalla vaaralla.
Aitoudessa ja puhtaudessa piilevät suurimmat mahdollisuutemme ja menestyksemme avaimet. Kaiteen takaa avautuu eteenpäin pyörteinä soljuva virta, kun sinne haluaa ja uskaltaa kurkata oikealla asenteella.
Lue lisää aiheesta
Nuorille paikallisia uutisia somehötön sijaan – heitä kiinnostavalla tavalla
Perinteinen media on jo hävinnyt kilpailun Tiktokin, Instragramin ja muun sosiaalisen median kanssa. Mutta paikallisten asioiden uutisointi nuorten omasta näkökulmasta on Kaleva Median vahvuus.
Lue artikkeli
Kaikki suomalaiset eivät osaa enää lukea – ja se vaarantaa demokratian tulevaisuuden
Kun ihminen osaa lukea, mutta ei ymmärrä lukemaansa, häntä on helppo johtaa harhaan. Medialla riittää tekemistä, että ihmisten maailmankuva rakentuisi tiedon – ei huuhaan – varaan.
Lue artikkeli
Journalismin jälkeinen aika: demokratia kuolee pimeydessä
Kuvitellaan hetki tulevaa: Suomi on siirtynyt journalismin jälkeiseen aikaan. Maassamme ei ole enää ammattimaista mediaa.
Lue artikkeli